25.4.2013

Odottajan gluteeniton lounas - rautaa kiitos!

Väsyttää ja veto on pois. Hemoglobiini-arvoissa ei ole hurraamista. Päätin väsätä pikalounaan kaapista löytyvistä aineksista zimzalabim - tulos oli odotettua parempi. Namnam. Ja mikä parasta, rautaa rutkasti mukana + muuta, mitä raskaana oleva tarvitsee.

Odottajan Lounas (nopea ja helppo, gluteeniton):

vihreää salaattia + fetaa
luomuhapankaalia
kvinoaa
höyste: pannulla kookosöljyssä paistettua kesäkurpitsaa, pinaattia, katkarapuja, valkosipulia, auringonkukansiemeniä, suolaa, pippuria






Ja mitä mm. sain tässä annoksessa kroppaani:

  • kvinoasta proteiinia ja hiilareita, aminohappoja, rautaa, magnesiumia ja fosforia
  • auringonkukansiemenistä omegaa, B1-vitamiinia, magnesiumia, seleeniä, sinkkiä
  • pinaatista ja salaatista K-vitamiinia ja foolihappoa
  • fetasta suolaa ja kalsiumia, maitotuote pinaatin seurana pinaatin sisältämän oksaalihapon vuoksi
  • katkaravuista proteiinia, D-vitamiinia, jodia, seleeniä
  • hapankaalista maitohappobakteereita vatsan hyvinvointiin, C- ja B12 -vitamiinia jne.

14.4.2013

VAROITUS: TupperVAARA!

Hei,  oletteko käyneet kotikutsuilla?! Minä olen :) Niissä piileskelee vaarallinen juttu, nimittäin sellainen rahapussisyöppö.

Työpaikallani järjestettiin Tupperware -kutsut. Se oli neitsytmatkani siihen maailmaan. Kyselin konkareiden mielipiteitä tuotteista jo etukäteen ja selailin esitteitä. Mulla on ollut sellainen 70-luvun oranssi haitarikantinen kippo käytössä ja se on ihan paras. Siksi ajattelin, että voisin vähän testata muita tuotteita.


Tällaisten raskaushormonien myllerryksessä käteen tarttui sitten tietysti lapsille suunnattuja juttuja ja pakasterasioita. Tuo violetti pirtelömuki on hyvä aamupirtelölle töihin mukaan otettavaksi. Siistit pakasterasiat lasten valmiiksitehtyjä ruokia varten sekä eväsrasioita kerhoiluihin ja matkoille. Onko kellään kokemusta tuosta nokkamukista - onko hyvä?

13.4.2013

Kevättä rinnassa

Ihana lintukoto: ecoiconi
Tänä viikonloppuna Messukeskuksessa on Oma Koti -messut. Aah. Tahtoisin niin sinne. Se on nyt meille hyvin ajankohtainen, sillä meillä on nyt OMA KOTI!! Jee iHANAaa ja tsirp tsirp. Eli tämä pikkulintu on nyt kovasti pesänrakennuspuuhissa.

Vatsa senkun kasvaa ja fysiikka jokseenkin rajoittunutta, mutta ihanat fiilikset. Lisää sisustussuunnitelmista myöhemmin. Tänä viikonloppuna saan olla rauhassa Papun kanssa ja tehdä lisää suunnitelmia, siivota tämänhetkistä kaaosta ja ehkä pistäytyä kyseisillä messuilla. Ainakin saunaan, keittiötasoihin, valaistukseen sekä muuhun sisustukseen liittyviä ideoita olisi ihana löytää sekä tietysti kaikkea omaan pihaan.


 Käykää tekin: Kevätpuutarha, Oma Koti, OmaMökki, Sisusta! 2013

29.3.2013

Tässä on itua!

rrfrrrrttyyyyyyyyuyuioooioöipoiu9uöjoöuouyhgffgdddgssaasafft hllpåpåpooiiuyyrtoy8tuyiguy7u8kiulölkhggytuyfnvbhbbhuyuytgjgyghghhgvbnvbv b b hbgbbbbn mloäopå¨öä' 'å' åpökhgydhghkhkhmbmmknjlnkönhgjghfgcvjfghnjbgbvfcszzszx --------------------------------------------------------------------------------------------- Tällainen tekstinpätkä oli ilmestynyt juuri koneelle, kun olin aukaissut ja jättänyt koneen auki. Pakkohan tämä on postata. "Idulla" kun on koneen käyttö jo liiaksikin hallinnassa. Voi näitä nykyajan lapsia. Meidän 3,5 vuotias osaa myös isän androidilta scrollata ja etsiä YLE Areenan, sieltä valita välilehden lapset ja alkaa katsomaan ohjelmia ilman mitään avustusta. Huolestuttavaa. Ja meillä kun pitäisi olla muka niin tekniikkavastainen koti. :) HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

3.3.2013

Saari

Pikkukakkosessa tuli aivan ihastuttava animaatio. Grafiikka ja värit olivat erilaisia, mitä on totuttu näkemään. Hahmot olivat myös mielenkiintoisia. Itselle tuli ensimmäisenä mieleen, että kuvitus oli sellaista, jota voisin haluta lastenhuoneen seinälle.

En voinut olla tutkimatta, mistä maasta animaatio oli peräisin ja kuka sen oli tehnyt. Yllätys yllätys, sen takaa löytyykin suomalainen Veronica Lassenius, joka Espanjan Barcelonasta käsin pyörittää Stor Fisk -nimistä animaatiostudiota tuottaen lastenohjelmia televisiolle ja uuteen mediaan.
Nettisivuilta löysin myös julisteita, joita voi tilata. Jee! Tosin kaipaisin ehkä hieman erilaisia kuvia esim. Rikitiki-harakasta ja kitarasta sekä Buu-pöllöstä erikseen omat kuvansa.

http://storfiskshop.bigcartel.com/

saari "Crepes" from Stor Fisk on Vimeo.

www.saari.tv
© Stor Fisk, Televisió de Catalunya, Imira Entertainment

17.2.2013

Laitoshoitoa

Säästöt varhaiskasvatuksessa ja yleensä lapsiin liittyvissä asioissa saavat sappeni kiehumaan. On harmillista, että politiikassa ei pystytä katsomaan tarpeeksi pitkälle asioita ja niiden kumuloitumista vuosien saatossa. Huolestuttavat luvut lasten terveydessä ja psyykkisissä ongelmissa eivät ole laskusuunnassa. Silti leikataan juuri sellaisista asioista, jotka nimenomaan vaikuttavat näihin.

Me vanhemmat ruuhkavuosinamme teemme kovasti töitä ja pyrimme pitämään lapset leivässä. Monille vanhemmille työn ja lapsen kanssa vietetyn ajan yhteensovittamisessa on vaikeuksia. Työmatkat voivat olla pitkiä työpäivistä puhumattakaan. Näin ollen lapsen päivät hoitopaikassa, oli se sitten perhepäivähoito, päiväkoti tai muu ratkaisu, venyvät pitkiksi. Silloinhan lapsen tulee saada turvallinen ja hyvinvoiva ympäristö kyseisessä hoitopaikassa. Hänelle muodostuu oma ja hyvin tärkeä luottamussuhde hoitajiin ja muihin lapsiin.

(Toki tässä kohtaa voi myös kritisoida vanhempia, jotka pyhittävät aikansa työlle perheen sijaan. On katsottava peliin ja puntaroitava omaa ajankäyttöä ja sen vaikutuksia perhe-elämään sekä omaan jaksamiseen. Tässä en nyt lähde käsittelemään tätä asiaa sen enempää, vaan keskityn poliittisiin päätöksiin varhaiskasvatuksessa.)

Meillä on sellainen tilanne, että kunta on päättänyt lopettaa poikamme ryhmäperhepäivähoitopaikan. Tämä asia oli päätetty kunnanvaltuustossa suuremman linjauksen yhteydessä niin, etteivät kunnanvaltuuston jäsenet edes tietäneet päättäneensä samassa myös tämän idyllisen ryhmiksen kohtalosta. Paineet tehdä säästöjä ovat suuria ja kaikessa missä suinkin mahdollista, ajetaan "laitosmaisuuden" ts. edullisimpien kustannusten etuja. Tämän 11 -lapsisen, suloisen piparkakkutalon sijaan lapset sijoitetaan suureen, uuteen päiväkotiin, joka on rakenteilla. 120-paikkainen päiväkoti on laskettu olevan ideaalein hyötysuhteiltaan ja täten tällaisia on jatkossakin tarkoitus rakentaa. Monissa päiväkodeissa ryhmäkoot ovat sitä 20 lapsen luokkaa.

Kaikki lapset, jotka käyvät tätä ryhmistä ovat hyvin onnellisia hoitopaikastaan ja siellä jo lopettaneet lapset ikävöivät kovasti takaisin. 11 lapsen ryhmässä on kaiken ikäisiä ja kokoisia taapertajia. He leikkivät ja nahistelevat keskenään ja saavat toisistaan vaikutteita. Kolmen hoitajan läsnäolo ja ote työhön on aktiivista ja motivoitunutta. Tuosta 11 lapsesta ja heidän vanhemmista on muodostunut tiivis joukko, jossa jokainen tietää melko hyvin toisensa. Kevätjuhla pidettiin jopa yhden lapsen kotona. Lapset tuntevat toistensa vanhemmat jo hyvin nimeltä, joka kertoo myös sen, että vanhemmat ja lapset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Pihamaalla vaihdetaan kuulumisia vanhempien ja hoitajien kesken, käydään läpi päivän kulkuja, haavereita ja hienoja onnistumisia. Sanotaanko niin, että kanssakäyminen on luonnollista ja sellaista, millaista sen pitäisikin olla. Hoitajat ovat lapsen kanssa koko ajan vuorovaikutuksessa, eikä niin kuin kuulin yhden päiväkodin osalta, että "pyritään kerran päivässä kontaktoimaan joka lapsen kanssa".

Perjantaina vein lapseni myöhemmin aamulla tuohon keltaiseen ihanaan puutaloon, joka hehkuu lämpöä ja turvaa. Lapset olivat omissa leikeissään. Poikani halusi myös minut hetkeksi mukaan leikkeihin. Yksi lapsi pyysi minua laittamaan hänen hiuspinnin paikalleen, toinen piti minulle käsinukkeshowta. Kun olin lähdössä, halasin poikaani. Mukaan halusivat ehdottomasti myös pari muuta tyttö- ja poika-palleroista. Ryhmähaliiii!! - oli niin suloista kun yhdessä halimme ja kaikilla oli hauskaa. Siitä oli mukava käynnistää päivä.

Surullisena mietin, kuinka tällainen hyvä lopetetaan. Monet vanhemmatkin ajattelevat nykyään niin, että päiväkodissa on oltava erilaisia aktiviteettihuoneita, mahdollisimman korkeasti koulutettuja hoitajia, sitä sun tätä. Pieni lapsi kun ei kaipaa ympärilleen erilaisia härpäkkeitä, suurta meluisaa ryhmää ja actionia, vaan perusturvaa ja hyväntuulisia hoitajia sekä itsensä toteuttamista turvallisissa rajoissa. Tästä saa lapsi hyvät eväät. Mutta raha se vaan jyrää tämän hyvän yli! Ja samassa tilanteessa ollaan vanhustenhuollon kanssa, siellä sitten virutaan kakkavaipoissamme, ilman riittävää hoitajakontaktia. Ja kuka/mikä voi tässä tilanteessa hyvin, valtion ja kuntien kassako? Pitkälläkin tähtäimellä?

4.2.2013

Voimabiisi

Onko sinulla jokin voimabiisi, joka saa sinut tuntemaan suuria tunteita, jonka luokse palaat aina aika-ajoin ja saat siitä juuri silloin tarvitsemaasi voimaa?

Raskauden aikana tunteet lentelevät laidasta laitaan. Painon noustessa tulee välillä aika norsumainen olo. Ensimmäisessä raskaudessa minulla oli paljon tasaisemmat fiilikset. Tämän toisen raskauden kanssa, varsinkin ensimmäisen kolmanneksen aikana, ovat tunteet olleet paljon enemmän pinnassa. Tällä hetkellä ne ovat EHKÄ? vähän tasaantuneet (tämä pitäisi tarkastaa vielä mieheltäni).

Olen aivan lumoutunut Johanna Kurkelasta. Hänen koko habituksensa on niin kuulas ja lempeä. Mieheni osti minulle joululahjaksi Johannan pari levyä. Yhtenä aamuna töihin ajaessa kuuntelin Johannaa kovaa autostereoista, jolloin tämä biisi kolahti. Olo ei ollut silloin kovin hehkeä ja kaipasin positiivisia huomionosoituksia mieheltäni ja muutenkin positiivista virettä.

Tässä biisissä on niin positiivinen klangi ja meininki. Sain tästä iloa ja voimaa siihen aamuun ja edelleen se tsemppaa. Olen nainen ja tarvitsen pieniä rakkauden osoituksia usein. Silloin voin antaa myös vastarakkautta - ikuinen rakkauden kiertokulku. Rakkaus ei saa tulla itsestäänselvyydeksi.


Johanna Kurkela - Palvo minua



29.1.2013

Kun lapsi ei syö, mikä avuksi?

Nallepuuro: täysjyvä- tai lesepuuro, luumuhillo


Äidillä iskee usein hätä jos lapsi ei syö kunnolla. Pienet syömättömyysjaksot kuuluvat asiaan. Syynä voi olla flunssan alkaminen, muutokset ruoansulatuksessa, kyseisen ruoka-aineen sopimattomuus tai jokin kehitysvaihe.  Oma suhtautuminen ruokaan ja ruokahetkeen on tärkeä.  Meillä ollaan alusta saakka pyritty pitämään yhteinen ruokahetki iltapäivällä viiden aikaan, kun kaikki on kotosalla. Rauhoitetaan se ruoalle ja yhdessäololle. Joskus se onnistuu paremmin ja joskus ei kovinkaan hyvin ;)

Meillä on ollut myös jaksoja ja edelleen on, ettei itunen jaksa keskittyä ruokailuun. On niin paljon muuta ihmeteltävää tai leikittävää.

Papu & Itu:n vinkit paremmin onnistuneeseen ruokailuun:


- pidä ruokailut ja muu päivärytmi säännöllisenä
- suhtaudu itse ruokaan ja siihen hetkeen kunnioituksella, aikuiset eivät nirsoile
- yritä ohjata mielenkiinto ruokailutapahtumaan neutraalisti ilman suuria shownumeroita
- tarjoa vaihtelevaa ruokaa tai tarjoa sitä ruokaa, joka lapselle maistuu. Lapsilla on sisäinen aisti, joka usein luonnostaan ohjaa lapsen syömään juuri silloin tarvittavaa ravintoa (myös suolan tai voin tarve/syöminen on pienissä määrin OK, koska lapsi varmasti tasoittaa sillä jotain puutostaan, ei sokeria!)
- tarjoa terveellistä ja hyvälaatuista ruokaa
- asettele ruoka mielenkiintoisesti ja käytä mielikuvitusta
- älä sörssää kaikkea ruokaa lautasella sekaisin vaan anna pienen tutustua eri ruokiin ja niiden tekstuureihin, myös käsin tunnustelemalla
- tarjoa sormiruokaa äläkä toru joka roiskeesta ja suttailusta, koska lapsen koordinaatio ei vain ole tarpeeksi kehittynyt käyttämään hienosti haarukkaa tai lusikkaa
- jos ei ruokailu kiinnosta, anna olla äläkä tyrkytä ruokaa väkisin. Nälkään ei kovin helposti kuole, joten jäitä hattuun.
- pidä itsesi kärsivällisenä niiden monien yritystenkin jälkeen ja juttele asiasta toki neuvolassa jos tuntuu, ettei ruoka ala maistumaan missään vaiheessa tai oma pinna ei vain kestä yrityksiä

Joskus toki syömättömyydellä on muut syyt. Tässä yksi tarina.

23.1.2013

Kumpi kampi, jompi kumpi?

"Kumpi sieltä tulee?", on usein kuultu kysymys, kun ihmiset kuulevat raskaudesta.  Mielipiteitä löytyy siitä, saako sanoa ääneen omaa toivettaan lapsen sukupuolesta. Ja sitten kääryleen tultua maailmaan halutaan mahdollisesti kasvattaa hänet vielä sukupuolettomasti. Jep jep.

Tässä vaiheessa raskauttani värkit ja killuttimet ovat vasta kehittymässä. Seuraavassa ultrassa sitä sitten saattaa jotain näkyäkin. Ensimmäisen lapsen kanssa emme ajatelleet sitä kovasti, haluammeko tietää sukupuolen vai ei. No mutta rakenneultrassa totuus paljastui hyvinkin selvästi. Ei siinä tarvinnut sairaanhoitajan kertoa minulle sen enempää, kun pienoisemme oli mukavasti haarat leveänä ja koko kalleus paistoi screenin keskellä. Miehelläni tosin oli vaikeuksia hahmottaa koko ultra-kuvaa, joten hänelle se olisi jäänyt arvoitukseksi ellen olisi ottanut asiaa puheeksi siinä tilanteessa.

Aika monella äidillä on selkeitä tuntemuksia siitä, kumpi sieltä sitten tulee. Ja kaverit ovat myös hyviä veikkaamaan ja olemaan varmoja fiiliksistään, kumpi on tulossa ;) Onhan se mukavaa miettiä ennen pienokaisen tuloa, miltä hän mahtaa näyttää, tuleeko hänestä isin vai äidin näköinen.. Se on niin normaalia ja ihanaa miettiä kaikenlaista. Silti jomman kumman sukupuolen toivominen ennen syntymää tuntuu väärältä tai sillä ei ainakaan suurta painoarvoa pitäisi olla. Mitä jos odottaa toista sukupuolta jota "haluaa". Onko vanhempi sitten pettynyt lapsensa sukupuolesta, kun hän syntyy? Kiinassa tämä on tullut hyvin korostuneena esiin yhden lapsen politiikan vuoksi. Poika on ollut se, joka on hoitanut vanhempansa toimeentulon vanhuusiässä, kun taas tyttö naitettiin toiseen perheeseen. Täten poikalasta toivottiin enemmän.

Sukupuoletonta kasvatusta en allekirjoita, sillä asiat vain tuntuvat eri sukupuolilla olevan niin sisään rakennettuja. Ja siinäpä saavat puolestani olla. Kyllähän meidät on taidettu hieman eri puista veistääkin ja eri tarkoituksiin, miehet ja naiset.

Oli niin tain näin, tärkeintä olisi kasvattaa lapsista suvaitsevaisia itseään ja muita kohtaan. Sukupuoleen, sukupuolettomuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta me kaikki kuljemme omaa elämänpolkuamme ja tärkeintä on hyväksyä se. Opetetaan siis lapsemme siihen. Ollaan hyviä itsellemme ja toisillemme!

http://www.flickr.com/photos/_-o-_/8027725497/



18.1.2013

Viikonlopun lämmittelyvinkit

Merikin on jäässä. Zara knitwear, poikien lämmittävä neule talven keskelle.

Peru-shopin villasukat pikkuvarpaille; pirteät värit ja kuosi.

Takkatulen ritinä ja lämpö sydäntalven viikonlopussa on <3




Pitäkää toisenne lämpiminä <3

Se tunne kun...

päivän siivoukset on tehty ja viikonloppu voi alkaa!!!

Vapaapäivät ovat ihania. Silloin ei ole aamulla kiire minnekään. Nukuttiin murukkelin kanssa kylki kylkeä vasten ilman herätyskellon soittoa ja vein hänet hoitoon vasta aamupalan ja leikkien jälkeen. Kummallista, että aamukiukuttelut ovat tipotiessään, kun kiire äidiltäkin on pois. Tässä sitä huomaa, miten kireä tunnelma aamuisin joskus on, kun vilkuilee kelloa, lapsi kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä ja painekattilassa paine senkun kasvaa.

Tänä aamuna äidiltä vitsit ja nauru irtoilivat ihan eri lailla. Poitsu sai itse valita, haluaako mennä autolla vai pulkan kyydissä hoitoon. Tottakai me mentiin pulkalla. Vaikka pakkasta oli mittarissa -18c, oli hyvä ottaa pienet happihyppelyt. Aamu oli kaunis auringonpaisteineen ja valkea lumi sai kaiken näyttämään puhtaalta ja raikkaalta. Oli ihana jättää iloinen ja punaposkinen kulta hoitoon ja minä pääsin suunnittelemaan kotiaskareita myös punaisten poskien kaunistamana. Lämmin kahvikupponen ja eikun imuri heilumaan.

Pulkan jäljet lumessa, -18c kirkas talviaamu


17.1.2013

Tänään alkoi kahdeksastoista raskausviikko

Raskausviikko 18 - Artikkelit - Vauva.fi


Sain sähköpostiini Vauva-lehden Odottajan uutiskirjeen. Se on erittäin hyvä ja kätevä tapa seurata raskauden etenemistä viikko viikolta. Tämä kiireinen emäntäkini pysyy kärryillä, millä viikolla mennään ;) On ihana lukea, mitä vauvan kehityksessä on tällä hetkellä menossa.

On se vain ihmeellistä, miten sitä ensimmäisessä raskaudessa muistaa ja haluaa lukea kaiken mahdollisen juuri meneillään olevasta raskausviikosta. Nyt toisessa raskaudessa viikot vain huristavat vauhdilla työn ja muun arjen pyörityksen mukana. Siksi tärkeää on luoda itselleen aikaa pysähtymiseen ja pieniin hemmotteluhetkiin. Älkää unohtako itseänne ja kehoanne äidit! Siten saa myös yhteyden vatsassa kehittyvään vauvaan.

Vauvani on miltei 200 g ja 15 cm. Liikkeitä olen tuntenut jo kolmisen viikkoa eli hyvin aikaisin. Varmasti kohdun asento vaikuttaa siihen, kuinka helposti kenelläkin liikkeet tuntuvat. Ensimmäisessa raskaudessakin tunsin ne jo hyvin varhain (vk.15). Iltaisin sänkyyn mentäessä liikkeet tuntuvat voimakkaimmin. Silloin onkin hyvä hetki laittaa kädet vatsan päälle ja tunnustella, olla kontaktissa omaan pikkuiseen.

Nyt kääriydyn peiton alle. Saas nähdä millaisen jumppatuokion "papu" ottaa pian. Kauniita unia (ja niitähän raskauden aikana näkee paljon)!

11.1.2013

4-vuotiaan kummitytön synttärilahja

Lähdetään viikonlopuksi sukuloimaan. Kuvankaunis, enkelikiharainen kummityttömme täyttää jo 4. Löysin Zaran alennusmyynnistä hänelle ihanan pehmeän rimpsupuseron sekä sammarit. Tärkein kriteeri lasten vaatehankinnoissa minulle on niiden pehmeys ja mukavuus, sitten tulee muut seikat. Pienellä tulee olla mukava ja lämmin.



Lisäksi lahjapakettiin sujahtaa leikkimökin tarpeistoa: pieniä suloisia juomamukeja ja leikkiaamupala -setti Ikealta.

(kuva: Ikean nettisivuilta)





Ulkoilurikasta viikonloppua!

9.1.2013

Masuasukki, papu, toukka, pulla; rakkaalla lapsella on monta nimeä jo ennen syntymää

Vanhemmat keksivät usein lempinimen vatsassa kehittyvälle lapselleen. Ensimmäisen lapseni kohdalla aloimme kutsumaan häntä "papuksi/papuliiniksi", kunnes liikkeet alkoivat tuntumaan oikein kunnolla (ja voin kertoa, että kun nuo liikkeet alkoivat, ei siitä loppua tullutkaan. Meno oli kovaa ja on jatkunut jo miltei neljä vuotta :)). Samoihin aikoihin uutisoitiin pyöriäishavainnoista rannikolla. Siitä päivästä häntä alettiin kutsua "pyöriäiseksi". Tuo uhanalainen laji kun on niin sympaattinen ja vesi sen eläimistöneen meille kovin rakas. Hän oli siis "pyöriäinen" syntymäänsä saakka.

(lisätietoa pyöriäisestä)

Nyt minulla on menossa rv.16 toisen "papuni" kanssa. Varsinaista hellittelynimeä hänellä ei "vauvan" lisäksi vielä ole, enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan. Isoveli tokaisi kyllä ensimmäisen ultra-kuvan nähdessään, että "mikä kissanpentu se on?". Ja meillä oli hauskaa.

Onko teidän masuasukille muodostunut jokin lempinimi?

7.1.2013

alku

Alussa oli ajatus - pieni papu, joka sai hiljalleen itää. Kului yli kaksi vuotta ja se näki päivänvalon..(lue: minulla meni yli kaksi vuotta, ennen kuin sain ensimmäisen postaukseni kirjoitettua tähän blogiin).

Tervetuloa mukaan kasvatusprosessiin ja blogin lukijaksi. Tästä se lähtee.
Three...two..one. - GO!