29.1.2013

Kun lapsi ei syö, mikä avuksi?

Nallepuuro: täysjyvä- tai lesepuuro, luumuhillo


Äidillä iskee usein hätä jos lapsi ei syö kunnolla. Pienet syömättömyysjaksot kuuluvat asiaan. Syynä voi olla flunssan alkaminen, muutokset ruoansulatuksessa, kyseisen ruoka-aineen sopimattomuus tai jokin kehitysvaihe.  Oma suhtautuminen ruokaan ja ruokahetkeen on tärkeä.  Meillä ollaan alusta saakka pyritty pitämään yhteinen ruokahetki iltapäivällä viiden aikaan, kun kaikki on kotosalla. Rauhoitetaan se ruoalle ja yhdessäololle. Joskus se onnistuu paremmin ja joskus ei kovinkaan hyvin ;)

Meillä on ollut myös jaksoja ja edelleen on, ettei itunen jaksa keskittyä ruokailuun. On niin paljon muuta ihmeteltävää tai leikittävää.

Papu & Itu:n vinkit paremmin onnistuneeseen ruokailuun:


- pidä ruokailut ja muu päivärytmi säännöllisenä
- suhtaudu itse ruokaan ja siihen hetkeen kunnioituksella, aikuiset eivät nirsoile
- yritä ohjata mielenkiinto ruokailutapahtumaan neutraalisti ilman suuria shownumeroita
- tarjoa vaihtelevaa ruokaa tai tarjoa sitä ruokaa, joka lapselle maistuu. Lapsilla on sisäinen aisti, joka usein luonnostaan ohjaa lapsen syömään juuri silloin tarvittavaa ravintoa (myös suolan tai voin tarve/syöminen on pienissä määrin OK, koska lapsi varmasti tasoittaa sillä jotain puutostaan, ei sokeria!)
- tarjoa terveellistä ja hyvälaatuista ruokaa
- asettele ruoka mielenkiintoisesti ja käytä mielikuvitusta
- älä sörssää kaikkea ruokaa lautasella sekaisin vaan anna pienen tutustua eri ruokiin ja niiden tekstuureihin, myös käsin tunnustelemalla
- tarjoa sormiruokaa äläkä toru joka roiskeesta ja suttailusta, koska lapsen koordinaatio ei vain ole tarpeeksi kehittynyt käyttämään hienosti haarukkaa tai lusikkaa
- jos ei ruokailu kiinnosta, anna olla äläkä tyrkytä ruokaa väkisin. Nälkään ei kovin helposti kuole, joten jäitä hattuun.
- pidä itsesi kärsivällisenä niiden monien yritystenkin jälkeen ja juttele asiasta toki neuvolassa jos tuntuu, ettei ruoka ala maistumaan missään vaiheessa tai oma pinna ei vain kestä yrityksiä

Joskus toki syömättömyydellä on muut syyt. Tässä yksi tarina.

23.1.2013

Kumpi kampi, jompi kumpi?

"Kumpi sieltä tulee?", on usein kuultu kysymys, kun ihmiset kuulevat raskaudesta.  Mielipiteitä löytyy siitä, saako sanoa ääneen omaa toivettaan lapsen sukupuolesta. Ja sitten kääryleen tultua maailmaan halutaan mahdollisesti kasvattaa hänet vielä sukupuolettomasti. Jep jep.

Tässä vaiheessa raskauttani värkit ja killuttimet ovat vasta kehittymässä. Seuraavassa ultrassa sitä sitten saattaa jotain näkyäkin. Ensimmäisen lapsen kanssa emme ajatelleet sitä kovasti, haluammeko tietää sukupuolen vai ei. No mutta rakenneultrassa totuus paljastui hyvinkin selvästi. Ei siinä tarvinnut sairaanhoitajan kertoa minulle sen enempää, kun pienoisemme oli mukavasti haarat leveänä ja koko kalleus paistoi screenin keskellä. Miehelläni tosin oli vaikeuksia hahmottaa koko ultra-kuvaa, joten hänelle se olisi jäänyt arvoitukseksi ellen olisi ottanut asiaa puheeksi siinä tilanteessa.

Aika monella äidillä on selkeitä tuntemuksia siitä, kumpi sieltä sitten tulee. Ja kaverit ovat myös hyviä veikkaamaan ja olemaan varmoja fiiliksistään, kumpi on tulossa ;) Onhan se mukavaa miettiä ennen pienokaisen tuloa, miltä hän mahtaa näyttää, tuleeko hänestä isin vai äidin näköinen.. Se on niin normaalia ja ihanaa miettiä kaikenlaista. Silti jomman kumman sukupuolen toivominen ennen syntymää tuntuu väärältä tai sillä ei ainakaan suurta painoarvoa pitäisi olla. Mitä jos odottaa toista sukupuolta jota "haluaa". Onko vanhempi sitten pettynyt lapsensa sukupuolesta, kun hän syntyy? Kiinassa tämä on tullut hyvin korostuneena esiin yhden lapsen politiikan vuoksi. Poika on ollut se, joka on hoitanut vanhempansa toimeentulon vanhuusiässä, kun taas tyttö naitettiin toiseen perheeseen. Täten poikalasta toivottiin enemmän.

Sukupuoletonta kasvatusta en allekirjoita, sillä asiat vain tuntuvat eri sukupuolilla olevan niin sisään rakennettuja. Ja siinäpä saavat puolestani olla. Kyllähän meidät on taidettu hieman eri puista veistääkin ja eri tarkoituksiin, miehet ja naiset.

Oli niin tain näin, tärkeintä olisi kasvattaa lapsista suvaitsevaisia itseään ja muita kohtaan. Sukupuoleen, sukupuolettomuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta me kaikki kuljemme omaa elämänpolkuamme ja tärkeintä on hyväksyä se. Opetetaan siis lapsemme siihen. Ollaan hyviä itsellemme ja toisillemme!

http://www.flickr.com/photos/_-o-_/8027725497/



18.1.2013

Viikonlopun lämmittelyvinkit

Merikin on jäässä. Zara knitwear, poikien lämmittävä neule talven keskelle.

Peru-shopin villasukat pikkuvarpaille; pirteät värit ja kuosi.

Takkatulen ritinä ja lämpö sydäntalven viikonlopussa on <3




Pitäkää toisenne lämpiminä <3

Se tunne kun...

päivän siivoukset on tehty ja viikonloppu voi alkaa!!!

Vapaapäivät ovat ihania. Silloin ei ole aamulla kiire minnekään. Nukuttiin murukkelin kanssa kylki kylkeä vasten ilman herätyskellon soittoa ja vein hänet hoitoon vasta aamupalan ja leikkien jälkeen. Kummallista, että aamukiukuttelut ovat tipotiessään, kun kiire äidiltäkin on pois. Tässä sitä huomaa, miten kireä tunnelma aamuisin joskus on, kun vilkuilee kelloa, lapsi kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä ja painekattilassa paine senkun kasvaa.

Tänä aamuna äidiltä vitsit ja nauru irtoilivat ihan eri lailla. Poitsu sai itse valita, haluaako mennä autolla vai pulkan kyydissä hoitoon. Tottakai me mentiin pulkalla. Vaikka pakkasta oli mittarissa -18c, oli hyvä ottaa pienet happihyppelyt. Aamu oli kaunis auringonpaisteineen ja valkea lumi sai kaiken näyttämään puhtaalta ja raikkaalta. Oli ihana jättää iloinen ja punaposkinen kulta hoitoon ja minä pääsin suunnittelemaan kotiaskareita myös punaisten poskien kaunistamana. Lämmin kahvikupponen ja eikun imuri heilumaan.

Pulkan jäljet lumessa, -18c kirkas talviaamu


17.1.2013

Tänään alkoi kahdeksastoista raskausviikko

Raskausviikko 18 - Artikkelit - Vauva.fi


Sain sähköpostiini Vauva-lehden Odottajan uutiskirjeen. Se on erittäin hyvä ja kätevä tapa seurata raskauden etenemistä viikko viikolta. Tämä kiireinen emäntäkini pysyy kärryillä, millä viikolla mennään ;) On ihana lukea, mitä vauvan kehityksessä on tällä hetkellä menossa.

On se vain ihmeellistä, miten sitä ensimmäisessä raskaudessa muistaa ja haluaa lukea kaiken mahdollisen juuri meneillään olevasta raskausviikosta. Nyt toisessa raskaudessa viikot vain huristavat vauhdilla työn ja muun arjen pyörityksen mukana. Siksi tärkeää on luoda itselleen aikaa pysähtymiseen ja pieniin hemmotteluhetkiin. Älkää unohtako itseänne ja kehoanne äidit! Siten saa myös yhteyden vatsassa kehittyvään vauvaan.

Vauvani on miltei 200 g ja 15 cm. Liikkeitä olen tuntenut jo kolmisen viikkoa eli hyvin aikaisin. Varmasti kohdun asento vaikuttaa siihen, kuinka helposti kenelläkin liikkeet tuntuvat. Ensimmäisessa raskaudessakin tunsin ne jo hyvin varhain (vk.15). Iltaisin sänkyyn mentäessä liikkeet tuntuvat voimakkaimmin. Silloin onkin hyvä hetki laittaa kädet vatsan päälle ja tunnustella, olla kontaktissa omaan pikkuiseen.

Nyt kääriydyn peiton alle. Saas nähdä millaisen jumppatuokion "papu" ottaa pian. Kauniita unia (ja niitähän raskauden aikana näkee paljon)!

11.1.2013

4-vuotiaan kummitytön synttärilahja

Lähdetään viikonlopuksi sukuloimaan. Kuvankaunis, enkelikiharainen kummityttömme täyttää jo 4. Löysin Zaran alennusmyynnistä hänelle ihanan pehmeän rimpsupuseron sekä sammarit. Tärkein kriteeri lasten vaatehankinnoissa minulle on niiden pehmeys ja mukavuus, sitten tulee muut seikat. Pienellä tulee olla mukava ja lämmin.



Lisäksi lahjapakettiin sujahtaa leikkimökin tarpeistoa: pieniä suloisia juomamukeja ja leikkiaamupala -setti Ikealta.

(kuva: Ikean nettisivuilta)





Ulkoilurikasta viikonloppua!

9.1.2013

Masuasukki, papu, toukka, pulla; rakkaalla lapsella on monta nimeä jo ennen syntymää

Vanhemmat keksivät usein lempinimen vatsassa kehittyvälle lapselleen. Ensimmäisen lapseni kohdalla aloimme kutsumaan häntä "papuksi/papuliiniksi", kunnes liikkeet alkoivat tuntumaan oikein kunnolla (ja voin kertoa, että kun nuo liikkeet alkoivat, ei siitä loppua tullutkaan. Meno oli kovaa ja on jatkunut jo miltei neljä vuotta :)). Samoihin aikoihin uutisoitiin pyöriäishavainnoista rannikolla. Siitä päivästä häntä alettiin kutsua "pyöriäiseksi". Tuo uhanalainen laji kun on niin sympaattinen ja vesi sen eläimistöneen meille kovin rakas. Hän oli siis "pyöriäinen" syntymäänsä saakka.

(lisätietoa pyöriäisestä)

Nyt minulla on menossa rv.16 toisen "papuni" kanssa. Varsinaista hellittelynimeä hänellä ei "vauvan" lisäksi vielä ole, enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan. Isoveli tokaisi kyllä ensimmäisen ultra-kuvan nähdessään, että "mikä kissanpentu se on?". Ja meillä oli hauskaa.

Onko teidän masuasukille muodostunut jokin lempinimi?

7.1.2013

alku

Alussa oli ajatus - pieni papu, joka sai hiljalleen itää. Kului yli kaksi vuotta ja se näki päivänvalon..(lue: minulla meni yli kaksi vuotta, ennen kuin sain ensimmäisen postaukseni kirjoitettua tähän blogiin).

Tervetuloa mukaan kasvatusprosessiin ja blogin lukijaksi. Tästä se lähtee.
Three...two..one. - GO!