23.1.2013

Kumpi kampi, jompi kumpi?

"Kumpi sieltä tulee?", on usein kuultu kysymys, kun ihmiset kuulevat raskaudesta.  Mielipiteitä löytyy siitä, saako sanoa ääneen omaa toivettaan lapsen sukupuolesta. Ja sitten kääryleen tultua maailmaan halutaan mahdollisesti kasvattaa hänet vielä sukupuolettomasti. Jep jep.

Tässä vaiheessa raskauttani värkit ja killuttimet ovat vasta kehittymässä. Seuraavassa ultrassa sitä sitten saattaa jotain näkyäkin. Ensimmäisen lapsen kanssa emme ajatelleet sitä kovasti, haluammeko tietää sukupuolen vai ei. No mutta rakenneultrassa totuus paljastui hyvinkin selvästi. Ei siinä tarvinnut sairaanhoitajan kertoa minulle sen enempää, kun pienoisemme oli mukavasti haarat leveänä ja koko kalleus paistoi screenin keskellä. Miehelläni tosin oli vaikeuksia hahmottaa koko ultra-kuvaa, joten hänelle se olisi jäänyt arvoitukseksi ellen olisi ottanut asiaa puheeksi siinä tilanteessa.

Aika monella äidillä on selkeitä tuntemuksia siitä, kumpi sieltä sitten tulee. Ja kaverit ovat myös hyviä veikkaamaan ja olemaan varmoja fiiliksistään, kumpi on tulossa ;) Onhan se mukavaa miettiä ennen pienokaisen tuloa, miltä hän mahtaa näyttää, tuleeko hänestä isin vai äidin näköinen.. Se on niin normaalia ja ihanaa miettiä kaikenlaista. Silti jomman kumman sukupuolen toivominen ennen syntymää tuntuu väärältä tai sillä ei ainakaan suurta painoarvoa pitäisi olla. Mitä jos odottaa toista sukupuolta jota "haluaa". Onko vanhempi sitten pettynyt lapsensa sukupuolesta, kun hän syntyy? Kiinassa tämä on tullut hyvin korostuneena esiin yhden lapsen politiikan vuoksi. Poika on ollut se, joka on hoitanut vanhempansa toimeentulon vanhuusiässä, kun taas tyttö naitettiin toiseen perheeseen. Täten poikalasta toivottiin enemmän.

Sukupuoletonta kasvatusta en allekirjoita, sillä asiat vain tuntuvat eri sukupuolilla olevan niin sisään rakennettuja. Ja siinäpä saavat puolestani olla. Kyllähän meidät on taidettu hieman eri puista veistääkin ja eri tarkoituksiin, miehet ja naiset.

Oli niin tain näin, tärkeintä olisi kasvattaa lapsista suvaitsevaisia itseään ja muita kohtaan. Sukupuoleen, sukupuolettomuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta me kaikki kuljemme omaa elämänpolkuamme ja tärkeintä on hyväksyä se. Opetetaan siis lapsemme siihen. Ollaan hyviä itsellemme ja toisillemme!

http://www.flickr.com/photos/_-o-_/8027725497/



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti